Yyteri oli joka tapauksessa upea paikka viettää kesäpäivää. Olen käynyt siellä joskus, kun seurustelin lasten isän kanssa eli todennäköisesti 1990-luvun loppupuolella. Nyt paikka näytti aika erilaiselta johtuen ehkä siitä, että siellä oli muutama muukin seuranamme.
Hiekkarannalla makoilun ja uimisen jälkeen menimme käymään Kirjurinluodossa. Siellä meillä vasta oli hupaisaa, kun 13-vuotias ahdistui ihan suunnattomasti Pelle Hermannin puistosta ja yritti pontevasti kieltää pikkusiskoaan leikkimästä kiipeilytelineissä. Lopulta sain hänet hätistettyä yhteen katokseen kännykkäänsä tutkimaan, jotta sisko sai rauhassa leikkiä. Hän kun vielä tykkää puistoista ja oli ihan innoissaan eikä hänestä ollut yhtään noloa siellä touhuta. Olisi vaan saanut olla kaveri, jonka kanssa tehdä jotain, kun isoveljestä ei näihin puuhiin enää seuraksi ole. No joo, ymmärrän toki tätä nuorta herraa enemmän kuin hyvin. Leikin aika on hänellä jo ohi. Silti käytös olisi saanut olla toisenlaista. Terveisiä vaan kaikille, jotka näkivät meidät siellä taistelemassa!
Tässä on sitten kuulemma minun kuvani, tämä etualalla oleva. "Siinä se lepäilee, ihan niinku sää!" totesi poika. Eli jos mietit, miltä näytän, niin tule Poriin Pelle Hermannin puistoon tapaamaan minua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti