Joutenolon tuskaa

Minä olen maailman huonoin lomailija. Odotan yleensä lomaa tosi kovasti ja varsinkin näin pitkän kevään jälkeen tuntuu, että kesäloma tulee enemmän kuin tarpeeseen. Kaksi viikkoa jaksan nauttia siitä, että saan nukkua, syödä, lukea ja ottaa rennosti. Sitten olen taas energiaa täynnä ja kaipaan arkea. En ole tavannut vielä ketään, joka ymmärtäisi tätä piirrettäni, joten en odota suuria blogin lukijoiltakaan tässä suhteessa, mutta ajattelinpa nyt avautua aiheesta, kun se on taas pyörinyt mielessäni.

Kyllähän sitä tekemistä olisi vaikka muille jakaa, mutta olen tosi huono tekemään mitään, jos ei ole arkea kannustimena eli siis toisin sanoen tietynlaista pakkoa! Tänäänkin sain tehtyä raparperipiirakan, kun tajusin, että jos en nyt tee ystävältäni saamista raparperinvarsista jotain, niin saan heittää ne roskiin. Mutta jos minulla on jokin sellainen projekti, joka ei vaadikaan sitä, että juuri tänään on ryhdyttävä toimeen, niin liian helposti se jää seuraavaan päivään ja sitä seuraavaan ja sitä seuraavaan...

Tänään olin tyttäreni, kummityttöni ja hänen äitinsä kanssa Seikkailupuistossa. Varmaan ensimmäinen kerta, kun saimme ihan rauhassa vaan istua, ja lapset touhusivat keskenään. Seikkailupuistossa on monenlaista hauskaa tekemistä. Tytöt olivat pomppulinnassa ja sellaisissa ilmalla täytettävissä kuplissa, jotka pyörivät veden pinnalla, leikkipuistossa kiipeilivät ja kävivät kastautumassa purolla. Lopuksi olisivat halunneet mennä vielä safariautoihin, mutta kello oli niin paljon, että safariautopaikka oli ehtinyt mennä jo kiinni. Ostimme sitten sen sijaan jäätelöt.

Tässä kuva meidän neidistä tangoilla. Tyttö ei muuta tekisikään kuin kärrynpyöriä, käsilläseisontoja, spagaatteja, tanssiesityksiä, venytyksiä jne. Täysin erilainen tapaus kuin äitinsä, mutta hyvä niin =)