Eka viikko arkea takana

Eka viikko arkea takana ja tämä äiti on täysin poikki. Viikon aikana on selvitelty ainakin kahta kaverijuttuihin liittyvää jupakkaa. Toisessa oli tehty porukalla kolttosia ja toisessa sitten puolestaan kaverit kävivät minun lapseni kimppuun uhkaillen. Lisäksi on käynnistelty koulunkäynnin arkea läksyineen ja nukkumaanmenoaikoineen päivineen. Kaikesta on selvitty kunnialla, mutta se on totisesti vaatinut töitä. Viikonlopun lapset olivat isän luona, joten sain hieman levättyä.

Minulla on kauhea huoli tuosta kaveriporukasta, jossa lapseni liikkuu. Suurin osa siinä on ihan ok poikia, mutta yksi aiheuttaa harmia. Hän juuri keksii kaikkea älytöntä ja nämä muut sitten ovat siinä mukana tavalla taikka toisella. Oma lapseni on siitä ihana, että kertoo kaiken, mitä kaveriporukassa tapahtuu. Hän ei osaa salata mitään, vaikka joutuisikin itse siinä epäedulliseen valoon. Toisaalta se, että tiedän asioista, tuntuu todella raskaalta, kun en voi mitenkään niihin vaikuttaa. Vielä ei ole tapahtunut mitään sellaista, missä oma lapsi olisi joutunut pulaan, mutta pelkään, että se päivä vielä tulee, kun tällä yhdellä on mm. tapana kuseksia vaatekeräyslaatikoihin ja tehdä ilkivaltaa kaupoissa. Olen yrittänyt omalleni sanoa, että jos olet siellä mukana, niin vaikka et tekisi mitään, voit joutua syytetyksi. Kyllä hän sen ymmärtää, mutta ei pysty vaikuttamaan asiaan. Nyt viikon loppupuolella olen pitänyt hänelle tiukkaa jöötä ja kieltänyt tämän kaverin kanssa olemisen kokonaan, mutta se on vaikeaa, koska kaikki poikani kaverit ovat tämän tietyn tyypin kavereita. Eli siis tätä poikaa ei tavallaan voi välttää välttämättä tätä koko porukkaa.

Noh, ei auta kuin ottaa päivä kerrallaan ja ratkoa ne haasteet, jotka sinä päivänä eteen tulevat, toivoen että mitään liian pahaa ei tapahtuisi.