perjantai 5. elokuuta 2016

Liikunnan riemua

Ajattelin kirjoittaa vielä toisen postauksen perään toisesta aiheesta, joka on ollut mielessä kesäloman ajan. Nimittäin tämä minun kuntoiluprojektini. Kerroin kai jo aiemmin siitä, miten sain avukseni personal trainerin, erään työkaverini tyttären, joka on kyseisessä koulutuksessa. Nyt hän on tehnyt minulle saliohjelman ja keskiviikkona olimme maauimalassa opettelemassa uintitekniikkaa. Vastoin ennakko-odotuksiani se oli todella kivaa!

Minun liikuntataustani on suunnilleen seuraavanlainen. Koulun liikkatunneilla olin aina se, joka viimeisenä valittiin joukkueeseen ja joka käytti kaiken oveluutensa ja kekseliäisyytensä välttääkseen nöyryyttävät pallopelit. Esimerkiksi pesäpallopeleistä selviämiseen minulla oli taktiikat, jotka perustuivat oikeanlaiseen sijoittumiseen kentällä. Tiesin tarkkaan ne kulmat, jonne palloja tuli mahdollisimman vähän, ja jos pallo tuli kohti, saatoin aina teeskennellä, etten huomannut. Luokkakaverini jaksoivat useimmiten olla kärsivällisiä. Vain harvoin kukaan avoimesti pilkkasi. Silti minulla oli aina se tunne, että pilasin pelit tai huvitin muita kömpelyydelläni.

Kokemukseni omasta kehostani lapsena oli se, että en yksinkertaisesti kyennyt oppimaan mitään uusia liikuntataitoja. Perustaidot toki löytyivät, pyöräilyt, luistelut, hiihdot, jonkinlainen uimataitokin. Mutta jos piti oppia  jonkin lajin oikeaoppista tekniikkaa, niin siitä ei vaan tullut mitään. Muistan olleeni pallonheitosta jopa tukiopetuksessa, kun heitin palloa 8 m parhaiden heittäessä 20 m.

Olisin lapsena halunnut harrastaa balettia, mutta koska olin epäliikunnallinen ja hieman pyöreä, niin tietenkään en harrastukseen koskaan lähtenyt. Teini-iässä aloitin jazztanssitunnit ja niistä nautin. Yliopisto-opintojeni aikaan kävin jumpissa ja lenkkeilin koiran kanssa. Silloin olin normaalipainoinen ja aika hyväkuntoinen. Lasten synnyttyä on kaikki liikunta jäänyt.

Odotukseni eivät siis todellakaan olleet kovin korkealla, kun sinne uima-altaaseen personal trainerini kanssa pulahdin. Mutta olikin todella hienoa huomata, että opin niitä asioita, joita hän minulle opetti. Ja opin jopa melko nopeasti. Sain positiivista palautetta siitä, mitä tein. Treenin jälkeen uskalsin ajatella, että ehkä minäkin vielä joskus muutun hyväkuntoiseksi ja laihdun! Nyt minulla on saliohjelma ja uintiohjelma - ja kohta ruokaohjelmakin!

Tällä viikolla olen jaksanut kuntoilla yllättävän paljon. Tuon uintikerran lisäksi olen kaksi kertaa käynyt kuntosalilla ja tänään kävin kävelemässä pienen lenkin. Seuraavaksi minun pitäisi oppia juomaan vettä. En tiedä melkein mitään niin ärsyttävää puuhaa kuin latkia mautonta juomaa. Vain janoisena pystyn juomaan kunnolla. Katsotaan, miten minun käy...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti