sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Mitä tehdään, kun voimat loppuvat?

Taas on tapahtunut ihan uskomattomia asioita akselilla isä ja poika. Ensinnäkin olen laittanut lasten isälle kuusi viestiä erilaisista lapsia koskevista aiheista enkä ole saanut yhteenkään viestiin vastausta. Yhdessä viestissä kerrottiin toiveestani, että lapsi tekisi viikonloppuna isän luona läksyt, ettei se kaikki kaatuisi minun niskaani. Pyysin siis toisin sanoen, että isä huolehtisi asiasta viikonlopun aikana. Pojalle laitoin viestin, että ottaa läksykirjat ja lääkkeet mukaan, jotta läksyjenteko onnistuu. No, ensimmäiseksi poika jätti oman hommansa hoitamatta eikä ottanut näitä juttuja mukaansa. Sitten laitoin uuden viestin, jossa esitin toiveen, että isä ja poika hakisivat unohtuneet/tahallaan jätetyt tavarat täältä. Tämä toteutui osittain, sillä isä haki kirjat mummolasta (osa kirjoista + lääkkeet olivat kotona). Minä annoin lääkkeet pikkusiskon mukaan, kun hänkin kävi hakemassa jotain unohtuneita tavaroita.

Nyt sitten poika tuli käymään kotona ja oli lähdössä pyöräilemään kavereittensa kanssa. Kysyin, mites ne läksyt. Ei kuulemma voinut tehdä, kun ei ollut kirjoja!! Sanoin, etten minä nyt mitenkään ymmärrä, kun isä haki ne kirjat ja suurin osa kirjoista oli siellä. Sitten laitoin isälleen viestin ja kysyin, että mites ne läksyt ja lääkkeet. Vastaus kuului: "Lääkkeistä en tiedä. Poika sanoi, ettei ole läksyä." Voi vittu!!

Anteeksi ruma kielenkäyttöni, mutta millainen isä toimii näin! No okei, tuo kyseinen händikäppi oli syy, minkä takia erosimme, eli ei vastauksia kysymyksiin, ei kommunikaatiota, ei työnjakoa, ei vastuunkantoa, ei yhteistä pohdintaa mihinkään liittyen jne. Mutta isä tietää varsin hyvin, että pojalla on ongelmia motivaation, keskittymättömyyden ja murrosiän kanssa eikä poika todellakaan mielellään hoida kouluhommiaan ja luistaa aina, kun vaan voi. Isä tietää myös varsin hyvin, että minä olen täysin uupunut tähän ralliin. Silti hän ei voi edes yhden päivän aikana huolehtia siitä hommasta omassa kodissaan. Nyt pistin viestin ja kysyin, että mitä tehdään, jotta minä en sekoa lopullisesti. Odotan nyt häneltä jotain todella hyviä neuvoja.

Isän pitäisi palauttaa lapset sunnuntaisin klo 18, mutta koska hän vie pikkusiskon treeneihin jo klo 14.30, niin hän tuo pojankin sitten samalla tänne. Kieltää menemästä kotiin, jolloin poika menee kavereittensa kanssa ja sitten häntä ei taas näykään. Minä en tajua, miksei isä voi tehdä poikansa kanssa kahdestaan jotain sillä aikaa, kun sisko on treeneissä. Menisivät vaikka yhdessä pyöräilemään tms. Mutta ei. Poika päästetään kavereilleen eikä siinä mitään väärää muuten ole, mutta sitten minä en näe koko poikaa ennen kuin vasta joskus myöhään illalla ja se läksyjentekotaistelu on silloin edessä.

Jos joku keksii jotain viisasta, niin antakaa ohjeita kiitos! Mä olen täysin väsynyt sekä isään että poikaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti