On tämä kyllä ollut melkoinen alkusyksy. Asiat ovat muuttuneet vauhdilla. Huomaan, että minulla on taipumus kiinnittää liikaa huomiota vain negatiivisiin asioihin. Onhan sitä monenlaista hyvääkin tapahtunut. Sille ei mitään voi, että pojalla on tarkkaavaisuushäiriö, joka tekee arjesta aika tuskaa. Ei se ole minun vikani eikä kenenkään muunkaan. Se pitäisi vain hyväksyä, mutta ei ole aina helppoa, kun sitä niin toivoisi, että omalla lapsella olisi kaikki hyvin. Poika itse sanoi minulle tänään, että etkö sä äiti vois vaan hyväksyä sen, että mulla nyt on tää ongelma, että en tahdo ehtiä paikkoihin ja saada aikaiseksi. Voi sitä muitakin ongelmia olla. Mulla on tää. Tuo oli taas niin liikuttavaa, että lapselta löytyy enemmän viisautta kuin vanhemmaltaan. Hänen kanssaan kyllä aika usein törmää siihen, että päässä liikkuu viisaita ajatuksia, ja se on yksi syy, jonka takia minusta on niin kurjaa vääntää hänen kanssaan jatkuvasti jostain aikatauluasioista. Ei jää aikaa millekään muulle.
Illalla juteltiin hänen väsymyksestään, joka on yksi iso ongelma aina pimeään aikaan. Aiemmin se tuli enemmän esiin kiukkuna ja alakulona. Nyt hän osaa itse sanoa, että se on väsymystä. "Koko ajan väsyttää, vaikka olisin nukkunut kuinka paljon tahansa." Siihenkin pitäisi jotain apuja keksiä. Tiistaina aion vaatia lääkäriltä, että häneltä otetaan verinäytteet. En kyllä usko, että mitään sairautta on, mutta pitää kai ne poissulkea, kun tämä väsymysongelma vaivaa joka syksy ja kevät. Tietysti murrosikäkin vaikuttaa siihen, että unentarve lisääntyy. Tarkkaavaisuushäiriö vaikuttaa siihen, että hän joutuu pinnistelemään päivän aikana paljon keskimääräistä enemmän ja se uuvuttaa. Ja tosiasia on sekin, ettei hän kyllä nuku riittävästi. Yleensä nukahtaa klo 22 - 23, mutta pystyssä pitää olla jo klo 7, joten nukkumaanmenoa olisi pakko saada aikaistettua. Se ei vaan hänen kanssaan toimi. Samanlainen yöeläjä on kuin äitinsä.
No, nyt hän on viikon kotiarestissa syynä se, että kotiintulot ovat myöhästyneet ihan hurjasti, nukkumaanmeno sitä myöten venähtänyt ja läksyjä tehty yömyöhään. Hän protestoi ensin ja oli sitä mieltä, että missään nimessä ei jaksa viikkoa olla arestissa. Mutta sitten hän sanoi, että se on kivaa. "Haluankin olla välillä perheen kanssa!" Yritän nyt saada illat sujumaan niin, että ehdittäisiin tekemään jotain yhdessä. Mutta ei sekään ihan helppoa ole. Huomenna mulla on kampaaja, tiistaina vien tytön lääkäriin, torstaina on tytön treenit... Mutta jonain iltana yritän kyllä ehtiä pelailemaan ja juttelemaan pojan kanssa. Eikä häntä voi arestipäivinäkään sisällä pitää. Hän tulee ihan hulluksi, jos ei pääse ovesta ulos. Siispä luvassa on myös iltalenkkejä äidin seurassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti